Söderskär 24.4.-1.5.2017
Viikon miehitysjakso Söderskärin lintuasemalla antoi paljon; neljä elämänpinnaa, upeita kokemuksia sekä vahvasti punoittavan naaman.
Saaressa olon aikana sain kokea sääilmiöitä laidasta laitaan. Oli aurinkoista, pilvistä, sateista, tyyntä, lumista, sumuista ja kylmää säätä. Vaihteleva sää ei innostanut suuria lintumassoja liikkeelle, mutta joitain muuttajia sentään näin. Keleistä huolimatta näin kuitenkin monia erittäin mukavia lajeja ja neljästä lajista tulikin elämänpinna.
Viikon aikana en paljoa pystynyt kuvaamaan, sillä linnut olivat arkoja saaressa, enkä halunnut yhtään stressata niitä näin pesimäkauden alla. Jotain kuvia kuitenkin syntyi reissun aikana.
Täältä pääset katsomaan matkan kuvia: http://teemu.sirkkala.fi//Kuvat/soderskar2017/
Ohessa päiväkohtaista tarinaa viikon ajalta ja lopussa kooste viikosta.
Maanantai 24.4.
Saavuin saareen ennen puolta päivää lähes tyynessä ja aurinkoisessa säässä. Lintuja näkyi tyynessä kelissä hyvin. Saaressa aamusta asti olleet Pekka Komi, Ilpo Mutikainen sekä Atte Nissinen olivat laskeneet suuria lukuja sekä muutolta, että paikallisista linnuista. Gussekin oli käymässsä saaressa ja teimmekin lyhyen veneretken Gussen kanssa lähiluotojen ympäri. Veneretkemme aikana Pekan porukka poistui myös saaresta. Melko pian rantauduttuamme Gussekin lähti manteretta kohden ja jäin itsekseni saareen.
Paikalla jo useamman päivän pyörineet kyhmyhaahka koiraat näkyivät molemmat aamulla, mutta toinen linnuista katosi juuri ennen tuloani. Onnistuin kuitenkin näkemään toisen koiraista. Illalla laskin muutolta vielä 18 härkälintua ja päivän loppusummaksi tuli lähes 80 härkälintua! Hieno summa! Staijaamisen ohessa löysin Kokkomaan rannasta kolme punasotkaa. Punasotka on erittäin kova laji Söderskärillä, sillä Gussen mukaan laji nähdään saaresta ehkä kerran viidessä vuodessa. Punasotkia ihaillessani kuulin myös erittäin oudon kiljaisun. En yhtään tiennyt, mikä äänen päästi, mutta hetken päästä rantakivelle ilmestyi saukko! Muutaman kuvan kerkesin ottamaan ennekuin saukko sukelsi pois. Jälkikäteen kuvista huomasin, että kiven toisella puolen vilahti myös toinen yksilö. Saukkokannat ilmeisesti voivat hyvin, kun laji levittäytyy taas saaristoon. Saukon näkemisen jälkeen tunnelmaa nostatti länsipuolelta löytynyt upea koiras ristisorsa. Tadde on aina yhtä hieno! Aloituspäivä ei olisi voinut olla parempi!
Tiistai 25.4.
Tiistaina aamulla auringonnousu oli erittäin hieno. Muutaman kuvan kerkesin ottamaan, ennenkuin oli aika aloittaa aamuvakio. Lintuasemalla miehittäjän velvollisuuksiin kuuluu aamuvakion pitäminen, eli joka aamu muuttoa havainnoidaan kaksi tuntia auringonnoususta eteenpäin. Navakasta tuulesta huolimatta lintuja näkyi vakion aikana kivasti. Haahkojen tarkempi katsominen tuotti tuloksen, kun löysin Majakkasaaren rannasta haahkaparvesta kivasti hymyilevän linnun. Hieman vaaleampi, pienempi ja ”hymyilevä” haahka osoittautui naaras kyhmyhaahkaksi! Kyseinen lintu oli jo nähty edeltävänä lauantaina, mutta sen löytäminen useamman tuhannen haahkan seasta on erittäin hankalaa ja tuurista kiinni. Myöhemmin aamupäivän aikana näin uudestaan pohjoispuolella koiras kyhmyhaahkan. Eteläpuolelta ohi lentäneiden ruokkien seasta löysin etelänkiislan. Mustalintuja muutti 1150 yksilöä.
Aamun kohokohdiksi muodostui kuitenkin pohjoispuolelta löytyneet elämänpinnat. Ensin haahkaparvesta löysin haahkaa paljon pienemmän hyvin vaalean vesilinnun, joka osoittautui koiras allihaahkaksi. Allihaahkan näkemisen jälkeen jatkoin luotojen läpikäymistä ja kaukaa pieneltä kalliolta löysin haahkojen vierestä vesirajassa piipertävän ja hyppelevän linnun. Etäisyyttä oli paljon, mutta habituksen ja tuntomerkkien perusteella lintu määrittyi merisirriksi. Kaksi elistä eli elämänpinnaa saman aamun aikana!
Hienon aamuvakion jälkeen lähdin Majakkasaarta kohden. Pikkulintuja oli tavanomaisesti vähän, mutta Majakkasaaressa ollessani huomasin mereltä tulevan joutsenparven. Samantien ajattelin, että laulujoutsenia tulossa. Pitänee katsoa, jos seassa olisi pikkujoutsenia. Parven lähestyessä katsoin, että kaikki näyttävät olevan saman kokoisia, mutta jotenkin lyhytkaulaisen näköisiä. Parven lentäessä ohi päätin ottaa muutaman kuvan. Kuvista epäilykseni varmistuivat, 11 pikkujoutsenta! Upea parvi! Kolme 2-kv lintua ja loput vanhoja. Olipahan hieno!
Puolenpäivän maissa mereltä tuli matalapaine ja loppuilta kului sisähommissa.
Keskiviikko 26.4.
Keskiviikon aamuvakiolla oli hiljaista, mutta pitkin päivää lintuja näkyi lopulta kivasti. Mustalintuja muutti reilu 1200 ja tiistain kateissa ollut ristisorsa näyttäytyi uudestaan. Keskiviikko kului muuten hiljaisissa merkeissä ilman kummempia havaintoja. Hiljaisena päivänä oli aikaa kuvata saaressa olevia riskilöitä. Riskilät ovat aina yhtä hienoja kuvattavia! Kyhmyhaahka koiras näyttäytyi taas, tosin kaukana.
Torstai 27.4.
Torstaina aamulla oli navakka 14 m/s tuuli. Navakasta tuulesta huolimatta Pekka Komi ja Ilpo Mutikainen saapuivat saareen aaltoja uhmaten. Kolmen miehen voimin saimme hyvin nähtyä lintuja ennen puolta päivää. Sama koiras ristisorsa oli paikalla koko aamun Jussinkarilla. Sama kyhmyhaahka oli edelleen vakiopaikallaan. Aamu kului ilman kummempia hvaintoja, mutta juuri ennen Pekan ja Ilpon lähtöä löysin mereltä tulevan neljän hanhen parven. Samantien huomasin, että neljän linnun parvessa yksi linnuista oli huomattavasti pienempi. Lyhyt kaula, tumma pää, hyvin vaaleat siniharmaat siiven yläpinnat ja valkoisella kärkivyöllä varustettu vaalea pyrstö; lyhytnokkahanhi! Enpä olisi uskonut Söderskäriltä tulevan tästä lajista vuodenpinnaa!
Kovasta tuulesta huolimatta Antti Hulsi saapui saareen päivällä uudella veneellään. Antin kanssa aloitimme hienossa säässä muuton tarkkailun iltaa vasten. 
Havaintoja kertyi todella mukavista lajeista. Kuuden maissa kuulimme ja näimme Antin kanssa nopeasti jonkin sirrin. Kummallakaan ei ollut mitään aavistusta, mikä se oli, sillä näimme linnun vain vilaukselta ja ääni oli erittäin outo. 19.30 Antti löysi eteläpuolelta lennossa kaukaa hyvin värikkään vesilintuparven. Oranssit kyljet, musta juova selässä, muuten hyvin valkoiset linnut sekä seassa ruskeita naaraita; 16 allihaahkaa! Lintujen laskeminen niiden lentäessä kaukaa oli hyvin vaikeaa, mutta 8k ja ainakin 8n saatiin laskettua parvesta. Parven ohitettua saaren lähetin samantien tiedon PSLY:n WhatsApp ryhmään. Oletin, että Kummelskärillä voisi olla joku WhatsApp ryhmässä oleva, ja niin olikin! Arto Juvonen näki saman parven 22 minuutin päästä Kummelskäriltä.
Allihaahkojen jälkeen eteläpuolelta lensi hienosti hyvin tumma uikkulintu. Hetken ihmettelimme, kunnes tajusimme kyseessä olevan mustakurkku-uikun! En olisi ikinä uskonut, että saisin PSLY:n pinnan mukurusta Söderskäriltä!
Mukurun ohilennon jälkeen sanoin Antille, että alan taas käymään läpi lähimpänä näkyvää haahkaparvea. Olin katsonut kolme haahkanaarasta, kunnes huomasin yhden paljon haahkaa pienemmän ja tummemman vesilinnun. Valkoinen silmärengas, valko-sini-valkoinen siipipaneeli; naaras allihaahka! Antti luuli alkuun, että vitsailin, kertoessani Majakkasaaren rannassa olevasta allihaahkanaaraasta. Lintu olikin hienosti rannassa auringonlaskuun asti ja kävin nopeasti sitä kuvaamassa hiukan lähempää. Allihaahkaa kuvatessani Antti oli nähnyt vielä muutolla kaksi mustakurkku-uikkua. Upea ilta!
Perjantai 28.4.
Perjantaina aamu valkeni hienona, hyvin heikkotuulisena ja aurinkoisena. Antti Hulsin suorittaessa aamuvakiota pääsin kuvaamaan riskilöitä aamuvaloissa. Parhaat valot menivät harmillisesti hukkaan parhaassa riskilöiden kuvauspaikassa, mutta jotain sentään syntyi. Yhtäkkiä kuitenkin etsimeen katsoessani riskilät melkein katosivat, jolloin luulin puhaltaneeni etsimeen. Kameran takaa kurkistus kertoi sumun tulleen mereltä. Ei siinä enää kuvaamisesta tullut oikein mitään, joten päätin palata asemalle. Asemalla ihmeteltiin Antin kanssa, kuinka edes majakkaa ei näkynyt hieman yli 200 metrin päässä. Kovassa sumussa ei lintuja näkynyt, joten aamupäivä meni Majakkasaarta kompatessa ja havaintoja Tiiraan kirjatessa.
Sumun keskeltä saareen saapui aamupäivällä Antti Below. Hänen oli takoitus mennä suorittamaan vuotuinen hylkeiden laskenta, mutta sumu ajoi hänet Söderskärille odottamaan sumun hälvenemistä. Sumun hieman hälvettyä kaivoin Antille vuodenpinnaksi kyhmyhaahka koiraan, vakiopaikaltaan tietysti reilun 800 metrin päästä. Tämän jälkeen hän lähti kiertämään saarta ja minä jatkoin havaintojen kirjaamista. Antti palasi nopeasti kierrokseltaan ja hyppäsi sisälle ilmoittaen; ”Nyt kamera käteen, tossa on ”schinzii!” Hetken kesti, ennenkuin tajusin mistä oli kyse. Äkkiä keittiöön sanomaan Hulsille, että nyt on kova laji saaressa. Aseman edessä odotimme toista Anttia, kun hän kävi myös hakemassa oman kameransa veneestä. Yhdessä sitten lähdimme keskimmäistä saarta kohden, jossa Below oli sirrin palatessaan nähnyt. Sirri oli edelleen paikalla. Lyhyt nokka, hajanainen musta alue vatsapuolella joka loppui ennen jalkoja sekä selän väritys ei 
kovinkaan ruskea. Kaikki tuntomerkit viittasivat Antti Belown ehdottomaan schinziihin, eli suosirrin eteläiseen alalajiin, etelänsuosirriin! Hetken tarkkailimme lintua kauempaa. Päätimme lähestyä lintua parempia dokumenttikuvia varten ja itse pääsin todella hyvään paikkaan lopulta. Kauaa en valitettavasti kerennyt lintua kuvaamaan, sillä se pelästyi jotain taivaalla lentänyttä ja nousi siivilleen. Saimme kuitenkin hyvät kuvat, joista varmistui, että kyseessä oli schinzii! Sitä ei kuitenkaan luokitella omaksi lajikseen, mutta itselleni tuo oli ensimmäinen kerta, kun näin schinziin. Alalajielämänpinna nyt ainakin.
Sumun hälvettyä Antti Below lähti jatkamaan matkaansa ja me Hulsin Antin kanssa päätimme lähteä katsomaan kyhmyhaahkaa hiukan lähempää veneellä. Onnistuimme tässä hyvin, sillä sain dokumenttikuvat tästä vappunaamarilla varustetusta upeasta kyhmyhaahkasta eikä lintu lähtenyt meitä pakoon. Lähempää kyhmyhaahkaa tarkkaillessa epäilykseni vahvisti. Kyhmyhaahka oli ilmeisesti pariutunut yhden haahkanaaraan kanssa. Se seurasi naarasta koko ajan ja parven hajaantuessa lähti kyhmyhaahka edelleen naaraan mukaan.
Saareen takaisin palattuamme sankka sumu nousi uudestaan eikä lintuja muuttanut. Neljässä tunnissa saaren yli muutti yksi kuovi ja yksi peippo ja nämäkin vain kuulin. Sumussa oli kuitenkin upeaa istua, sillä saaren lähivesillä soidintavat haahkat sekä allit kuuluivat upeasti.
Illalla Antti Hulsikin lähti mantereelle, joten jäin taas yksin saareen. Hieman ennen auringonlaskua sumu hälveni ja hetken kerkesin jo uskomaan varhaisakrtikan ensimmäisen ryntäyksen alkavan, kun muutamassa minuutissa merellä muutti yhteensä 500 mustalintua. Ryntäystä ei kuitenkaan tullut, sillä ne jäivät illan ainoiksi muuttaviksi vesilinnuiksi. Upea päivä oli kuitenkin sumusta huolimatta!
Lauantai 29.4.
Lauantaina oli hiljainen aamu ja puolen päivän maissa oli pakko lopettaa havainnointi, sillä Viron suunnalta päälle nousi raju matalapaine ja tuulilukematkin nousivat iltapäivällä jo melkein myrskylukemiin. Ennen matalapaineen tuloa näin kuitenkin ihan mukavia lajeja. Muutolla meni 7 lapasotkaa, amouhaukka ja kaksi mahdollista kovan luokan lajia, joita en kuitenkaan saanut etäisyyden takia 100% varmuudella määritettyä.
Ensin huomasin melko kaukaa mereltä pienestä kalalokkiparvesta hieman parven linnuista erottuvan yksilön. Kalalokkia pienempi, kepeämmin lentävä, hyvin vaalean harmaat siiven yläpinnat, joissa käsisiivellä ennen mustaa siiven kärjen aluetta erottui harmaata siipeä vaaleampi lähes valkoinen raita sekä siiven kärjen musta alue. Vieressä lentävillä kalalokeilla olin erottavanani tummaa merta vasten lentäessä valkoiset siiven kärjen pisteet, mutta kyseisellä linnulla en niitä erottanut. Vahvasti lintu näytti ad-pikkukajavalta, mutta liian suuren etäisyyden takia en havaintoa lähtenyt eteenpäin ilmoittamaan. Tämän mysteerilinnun jälkeen löysin vielä hieman kauempaa hyvin tummaa merta vasten lentävän kihun. Samantien erottui, että kyseessä oli vaalean värimuodon meri- tai leveäpyrstökihu. Niskassa keltaisena erottuva alue, hyvin tummat siivet, joissa valkoinen ”kihulaikku” vahvana, vatsaan muodostui valkoinen laikku, sillä tumma rintavyö 
näytti katkaisevan valkoisen alueen rinnan ja vatsan välillä sekä pitkältä näyttänyt pyrstö. Pitkän matkan takia ja hyvin tumman meren yhteisvaikutuksesta en erottanut, että oliko linnulla ”pompula” pyrstöä. Pyrstön jos olisin vielä nähnyt, niin olisin hyvin voinut ilmoittaa vaalean muodon leveäpyrstökihun, mutta liian pitkän etäisyyden takia en tätäkään saanut varmaksi. No, tämmöisiä tilanteita tulee aina vastaan ja nehän nostattavat harrastuksen mielenkiintoa 🙂
Illalla matalapaine voimistui lumimyräkäksi, jossa saarikin sai valkoisen lumipeitteen. Kovalla tuulella aseman ikkunat falskasivat melkoisesti, sillä pöydällä olleet lintuasemalomakkeet olivat tippuneet lattialle ja muutenkin sisällä oli melkoinen viima. Siinä sitten teippailin ikkunan rakoja ja pahimman viiman sain sisältä pois.
Sunnuntai 30.4.
Sunnuntaina heräsin myskyn jälkeen aamuvakiota suorittamaan, mutta kovan tuulen ja huonon kelin takia päätin mennä vielä sisälle huilimaan. Vakion suoritin sään salliessa seitsemästä eteenpäin. Lintuja meni melko vähän, mutta jotain sentään päivän aikana näkyi. Ristisorsa taas vakiopaikallaan illalla, muutolla kolme varpushaukkaa, kalasääski, suohaukka sekä 11 jälkeen meni hienosti meriharakoita. Parvet menivät kaukaa pohjoisesta, mutta komeat 500 muuttavaa meriharakkaa jäivät hyvin mieleen. Mantereella muuttaneita kiljukotkia yritin myös kovasti tapittaa kaukaa pohjoisesta, sillä näkyvyys oli osan aikaa päivästä erinomainen. Näkyvyydestä kertoo se, kuinka pystyin erottamaan yli 12 kilometrin päästä vanhan merikotkan nuoresta. Kiljukotkat menivät kuitenkin liian etäältä, etten niitä nähnyt.
Viimeisen illan kunniaksi aurigonlasku oli erittäin kaunis. Kyhmyhaahka viihtyi taas iltaan asti naaras haahkan vierellä.
Maanantai 1.5.
Viimeisenä aamuna oli hieno sää, maltillinen tuuli ja aurinkoa. Muutolla oli hienosti ruokkeja, yhteensä 38 lintua. Upeissa aamuvaloissa löysin ruokkien parvista myös kaksi hienoa etelänkiislaa. Kyhmyhaahka edelleen samalla paikalla. Helsingistä Santahaminasta ilmoitettiin 6.45 itään muuttava riuttatiira. Viestin perusteella osasin lintua odottaa, mutta 45 minuutin odottamisen jälkeen luovuin jo toivosta. Olinkin jo lähtemässä Majakkasaarta kohden, kun kuulin takaa tiiralinnun äänen. Käännyin, ja näin hienosti vierestä lentävän kalatiiran, mutta pian huomasin kalatiiran takana lentävän suuremman tiiran. Kiikarit äkkiä silmille ja siinä se oli, riuttatiira! Tämä upea suuri ja vaalea tiira lensi hienosti Luotsisaaren pohjoispuolelta ohi. Kaukaa otin dokumenttikuvat ja sitten etsin linnun kaukoputkeen ja loppu olikin vain poispäin lentävän linnun ihailua. Suuri, mutta hoikka tiira, täysin valkoinen, pitkä siipinen huomiota herättävällä pitkällä kyynärsiivellä, mustalla ohuella nokalla ja puolipitkillä pyrstöjouhilla varustettu tiira oli upeaa katseltavaa. Reissun neljäs elämänpinna viimeisenä aamuna, vau!
Ennen lähtöä pakkailuiden ja siivoomisten ohessa näin muutolla vielä kaksi ruskosuohaukkaa ja varpushaukan.
Kyytini Pirttisaareen saapui ennen sovittua aikaa ja päädyimmekin juomaan kipparin Stefanin ja hänen tuttaviensa kanssa simaa Majakkasaareen ennen lähtöä.
Kotimatkalla näin vuodenpinnaksi vielä itselleni rantasipin.
Kaikenkaikkiaan oli aivan uskomaton reissu! Säät olivat hienompia, kuin saatoin odottaa; aurinkoa, lunta, tuulta, tyyntä, pilvistä, myrskyä, sumua ja niin edelleen. Lintuja ei näkynyt huimia määriä, mutta yksittäisillä hienoilla havainnoilla viikosta muodostui aivan mahtava. Kyhmyhaahkoja, allihaahkoja, merisirri, riuttatiira, etelänsuosirri, ristisorsa, etelänkiisloja, punasotkia, mustakurkku-uikkuja, lyhytnokkahanhi, pikkujoutsenia ja paljon muuta! Yllättävintä ehkä reissulla oli kolmen haahkalajin ja niiden molempien sekä koiraiden että naaraiden näkeminen. Mieleenpainuvia olivat kaikki elämänpinnat ja muut hienot havainnot ja sääilmiöt. Vuodenpinnoja minulla on nyt retken jälkeen 1.toukokuuta 154.
