IP-ralli 2016

PSLY:n perinteinen itsenäisyyspäivän linturalli järjestettiin taas 6.12. Tänä vuonna pääsin osallistumaan rallin pohjustuksiin sekä itse ralliin. Ohessa hieman tunnelmia ja vastaan tulleita havaintoja päiviltä.

Sunnuntaina 4.12. lähdin aamulla kotoa ennen auringonnousua ajamaan Katajan Mikon luokse, josta tarkoituksenamme oli lähteä pohjustamaan tulevaa rallia varten. Mikolle päästyäni lähdimme kävellen kiertelemään jo entuudestaan tuttuja Hamarin alueen parhaimpia paikkoja, eikä Hamari tälläkään kertaa pettänyt. Parhaimpia lajeja aamun kävelyltä Hamarista olivat peippo, fasaani, räkättirastas ja tilhi. Peippoa lukuunottamatta muut edellä mainituista lajeista olivat rallissa hankalia, mutta ei peippoakaan kaikilta joukkueiltakaan löytynyt. Räksät ja tilhet yllättivät ainakin minut itseni lukumäärällään. Pelkästään räkättirastaita löysin vähintään kymmenen linnun parven ja tilhiäkin oli useampi kymmen. Nämä luvut olivat kivoja, kun ottaa huomioon, kuinka vähän marjalintuja on parhaillaan liikkeellä täällä
etelässä.

Hamarin jälkeen lähdimme Mikon kanssa Vessön ja Sondbyn suuntaan. Ensimmäinen mainittava laji oli Fladanin jälkeen löytynyt piekana.
Piekanan jälkeen jatkoimme pohjoisen suuntaan ja seuraava mukava laji löytyi erään ruokinnan vierestä Vessöstä. Olin hetken katsonut ruokinnalla käyvää mielenkiintoisen näköistä (hömö)tiaista (kurkkulappu hyvin pieni ja yleisväritys ruskea). Kuva löytyy, josta se määrittyy hömötiaiseksi. Päätin siinä vielä Mikkoa odotellessa viheltää varpuspöllöä ja lähes samantien läheisestä kuusikosta alkoi kuulumaan tiaisten varoittelua. Toisen vihellyksen jälkeen varpuspöllö tupsahtikin viereisen kuusen latvaan. Siitä se sitten poistui takaisin metsikköön tiaisten saattamana. Varpuspöllö on aina yhtä mukava laji nähdä.

Varpuspöllön jälkeen lähdimme jatkamaan etelämmäs isolepinkäisen toivossa, mutta turhaan. Isolanttua ei löytynyt, vaikka käytiin monet
hyvät peltoaukeat tarkkaan läpi. Muutenkin pellot olivat melko tyhjiä yhtä vanhahkoa merikotkaa lukuunottamatta. Merikotkaa kuvatessa
huomasin taas ikävän ongelman kameran tarkennuksessa, toivottavasti ei ole jatkossa ilmaantuva ongelma. Useat kuvat olivat yllättävän epätarkkoja, vaikka tarkennettava kohde oli hyvin lähellä ja helppo. Harmillisesti monet hyvät ruudut menivät roskakoriin. Onneksi sentään yksi edes jollain tapaa tarkka kuva tuli läheltä ohittaneesta merikotkasta.

Peltojen koluamisen jälkeen jatkoimme pieniä metsäteitä etelän suuntaan metsälintujen toivossa. Kaunis päivä, mutta linturintamalla hiljaista. Yhdeltä ruokinnalta löytyi kivasti lintuja, mutta ei kuitenkaan mitään kummempaa. Tunnelmaa onneksi nostatti pikkutien laidalla kuusen latvassa pönöttänyt päivän toinen varpuspöllö.

Jatkoimme matkaa Sondbyn kylälle, jossa viime vuonna oli rallissakin ollut järripeippo. Kyseinen ruokinta oli kuitenkin lopetettu, eikä paikalla ollut muutenkaan kummemmin lintuja. Matka jatkui meren rantaan Sondbyn uimarannalle. Sondbyn uimarannan parkkipaikalle saavuttuamme luin PSLY:n WhatsApp ryhmästä Arto Juvosen laittaman viestin; Todennäköinen koiras mäntysirkku Loviisa, Pernaja. Oho! Suomen 9. mäntysirkku! No, eipä siinä, pohjustus jatkui. Rannalta löytyi joitain alleja, kyhmyjoutsenia, isokoskeloita ja sinisorsia. Hieno sää oli! Pikkuhiljaa aloimme palailemaan takaisin Porvoon suuntaan, sillä minun oli mentävä vielä illaksi Helsinkiin. Matkalla kävimme vielä Sannen ruokinnalla ihmettelemässä lintupaljoutta. Aivan älytön määrä lintuja! Parhaimpia paikalla olivat viisi peippoa. Peippojen jälkeen päivä oli pulkassa pohjustusten osalta.

Maanantaina Jari tuli mukaan pohjustuksiin ja aloitimme päivän aamupalaverilla Mikon luona. Palaverin jälkeen lähdimme Jarin kanssa

punarinnan toivossa käymään Kevätkummussa, mutta mäntysirkkubongaus poltteli sen verran, että lähdimme kuitenkin melko nopeasti Pernajan suuntaan. Oikea paikka löytyi Pernajasta nopeasti ja paikalla olikin valmiina jo useamman kymmenen bongaria. Joitain tuttujakin oli jo paikalle saapunut. Leuto ja tuulinen keli ei oikein innostanut jäämään paikalle, eikä paikalla ollut keltasirkkujakaan. Päätimmekin melko nopeasti lähteä Porvoon suuntaan pohjustelemaan. Pernajasta ajoimme Ilolaan, josta etsimme sulapaikoilta koskikaroja. Ainut kara löytyi, mistäs muualtakaan, kuin oman mummon pihan ojasta.

Ilolan jälkeen matka jatkui Porvoon keskustaan, josta yritimme useammastakin paikasta löytää pähkinähakkia, tuloksetta. Keskustasta
Lokkitien kautta taas Vessöön suuntaan. Paikalla edellisenä päivänä ollut piekana oli edelleen maisemissa, mutta oli vaihtanut vain toiselle
pellolle. Muuten alueella oli todella vähän lintuja. Ei muuta kuin Kråkön kautta takaisin Porvoon suuntaan. Porvoon läpi ajettiin pari kertaa pysähtyen ja sitten jatkettiin Suomenkylän peltojen suuntaan.
Virtaalasta mentiin Porvoonjoen yli ja siitä sitten Kiialan pohjoispuolelta läpi Mäntsäläntielle ja siitä Kuninkaanporttiin. Jarskan käydessä Shellillä pidin hetken peltostaijin, joka kannatti. Aikalailla vakiopaikkana tunnettu Kiialan voimalinjan viereinen koivun latva Mäntsälän suuntaan menevän tien varressa on usein ollut piekanan suosiossa ja niin se oli nytkin. Koivusta lago lähti hetken päästä lentelemään peltojen suuntaan ja tiputtautui peltoon ja saikin saalista. Lähtiessämme piekana edelleen ruokaili hienosti pellolla varisten kera.

Kuninkaanportin jälkeen ajoimme vielä Karjalaiskylän pelloille. Mikon kanssa puhelimessa puhuessani äkkäsin Karjalaiskylän peltojen
päältä varislintuparvesta pienemmän pisteen. Äkkiä kiikarit silmille, kottarainen! Hyvä pinna! Yksittäinen kottarainen lenteli varislintuparvessa Peippolan suuntaan. Ilman korkealla lentänyttä kanahaukkaa kyseinen parvi tuskin olisi noussut pellosta ilmaan. Tässä vaiheessa päivää alkoivat ideat olemaan vähissä ja päätimme lähteä vielä oikeaan lintuparatiisiin, eli Hamariin. Edellisen päivän paikat läpikäymällä löytyivät iltavaloissa vielä uudestaan räkättirastaat ja tilhet. Tilhet olivat hetken mukavasti kuvattavissa iltavaloissa, mutta tilhien viereen lentänyt PIKKUVARPUNEN pelästytti koko parven lentoon eivätkä ne enää palanneet paikalle. No, aina ei mene niinkuin tilanteen toivoisi menevän. Aurinko laski ja oli aika suunnata Mikon luokse.

Illalla käytiin purkuun liittyviä teknisiä ongelmia vielä läpi ja niiden ratkomisen jälkeen olikin aika saunoa ja mennä nukkumaan.

Ralliaamuna 6.12. herätys oli soimassa 4.30 ja aamupalan syötyämme Hammars Gårdin tehokas joukkue (Kataja, Klemettinen-Kataja, Markkula ja Sirkkala) suuntasi kohti ensimmäistä lehtopöllöpaikkaa Hamarissa. Lehtaria ei kuulunut ja matka jatkui toiseen paikkaan, Sikosaareen. Itse hyppäsin Sikosaaren toisella sillalla pois ja jäin kuuntelemaan siitä, josko jostain olisi kuulunut lehtopöllöä. Ei kuulunut ja kylmä tuli äkkiä. Ralliautomme ja -joukkueemme palasikin nopeasti saaresta ja autossa olikin iloinen tunnelma, lehtopöllö oli huhuillut saaressa todella hienosti. Äh, olisi pitänyt mennä mukaan. Onneksi Mikko oli pudottanut hanskansa saareen, eli lähdimme sitten niitä etsimään. Hanskat löytyivät nopeasti, mutta harmikseni lehtaria ei kuulunut uudestaan. Olimme vielä Sikosaaressa, kun huomasin tien yli liitävän harmaan hahmon, lehtopöllö! Hetken huvitti, sillä kaikki muut joukkueen jäsenet kuulivat kyseisen linnun ja minä sitten näin. Hyvin
alkaneen rallin kunniaksi päätimme lähteä kaatopaikan suuntaan, mikäli huuhkaja edelleen huutelisi siellä. Ei kuulunut huuhkajaa, mutta varpuspöllö vihelteli.

Matka jatkui Tolkkisten suuntaan. Onnistuneen sinisorsa bongauksen jälkeen jatkoimme puhdistamolta Emäsalon sillan kautta
tikkametsään, joka on upea paikka etenkin aikaisin aamulla! Heti paikalle saavuttuamme varpuspöllö vihelteli kuusen latvassa. Aamun valjetessa lajeja alkoi tippumaan hyvää tahtia ja tikoillakin oli hieno kuhina! Ruokinnan kupeessa oli samanaikaisesti 8 tikkaa, kaksi valkoselkätikkaa(k,n), kolme käpytikkaa, kaksi harmaapäätikkaa(k,n) sekä palokärki. Peippokin pyörähti ruokinnan vieressä. Kuvaaminen aamuhämärässä käsivaralta oli melko hankalaa arvojen ollessa: 1/40, f5.6, ISO3200 ja millejä 400. Ihan ok ruutuja kuitenkin siinä syntyi.

Tolkkisista jatkoimme salaisen pyypaikan kautta Hamariin. Pyy näyttäytyikin viheltelynsä jälkeen nopeasti ja tunnelma oli korkealla. Paikalla oli myös harmaapäätikka pari sekä aamun kolmas varpuspöllö. Hamarin erinomaisen pohjustuksen ansiosta räksät ja tilhet löytyivät nopeasti. Karjalaiskylän pelloilta löytyi merikotka, kanahaukka sekä isolepinkäinen. Kello ei ollut edes lähellä puolta päivää ja meillä oli kasassa Tolkkisten ja Hamarin alueelta 39 lajia! Mahtavaa! Kuninkaanportin piekana hoitui erittäin helposti autosta käsin ja nokka kääntyi Ilolaa kohden. Koskikara löytyi purolta ja fiilis oli korkealla. Olimme sopivasti Ilolassa, kun päivitysviesti mäntysirkusta tuli Pernajasta. Lajejakin kun oli kerääntynyt hyvin, niin päätimme lähteä bongausreissulle.

Pernajassa sirkkupaikalla oli täysi hässäkkä päällä ja lintu kateissa.
Hetken bongareita ihmeteltyämme päätimme lähteä Emäsalon suuntaan. Moottoritiellä juuri ennen Ritan liittymää tuli piippariin viesti viitatiaisesta Lokkitieltä. Lintu oli palannut paikalle lähes kuukauden tauon jälkeen! Äkkiä liittymästä alas ja Porvooseen. Päätös oli hyvä, sillä Ritan liittymästä saimme hiirihaukan, jota emme mistään muualta edes pohjustuksissa löytäneet. Lokkitiellä olimme hetkessä ja parin minuutin odottamisen jälkeen näimme viitatintin ja matka jatkui Emäsaloon. Emäsalosta Edesvikeniltä telkkä ja uivelo ja sitten kärkeen staijaamaan. Kärjestä hoituivat viimeiset peruslajipuuteet: meri-, ja kalalokki sekä kyhmyjoutsen. Tyynessä kelissä hienon auringonlaskun katselu oli hyvä tapa lopettaa hyvin onnistunut ralli. Juuri ennen auringonlaskua laulujoutsen lensi aivan kärjen ylitse. Hieno päivä!
Mikon luota noudimme tavarat ja lähdimme valmistelemaan purkua Hamarin Seolle. Tavarat oli nopeasti kasattu Seolla ja vihdoin kerkesi kunnolla syömään. Äkkiä kello olikin kuusi ja purku alkoi. Lajeja tuli tasaiseen tahtiin monelta joukkueelta ja meillä pysyi 1.sija pitkään. Lopussa meni tiukaksi, kun kaksi joukkuetta nousi 50 lajiin, mutta kukaan muu ei yltänyt 51 lajiin meidän lisäksi. Hieno voitto, vaikka täpärälle menikin! Ässälajeja meillä ei ollut yhtään, mutta peruslajit ja tavallisimmat talvehtijat, kun löytyy, niin hyvä tulos on taattu. Tällä kertaa se riitti voittoon. Upeat päivät pohjustaa ja rallipäiväkin oli todella hieno!

Kiitokset kaikille ralliin osallistuneille ja etenkin rallikumppaneilleni! Ensi vuonna uudestaan!